Syksyn satoa

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä... Lontoon matka oli ja meni, samoin kuukauden kesäloma on enää pelkkä muisto vain. Elokuu tosiaan meni lomaillessa: viisi päivää Lontoossa (joo, tästä tulee vielä enemmän matkasivulle - joskus... ), melkein kaksi ja puoli viikkoa Jyväskylässä ja viikko kotona Helsingissä. Jyväskylässä oli kerrankin aikaa olla ihan kunnolla (joskaan ei kyllästymiseen asti vieläkään), mutta kummasti sitä aina onnistuu itselleen tekemään tarkkoja aikatauluja ja tiukan ohjelman, vaikka olisi kuinka paljon aikaa tahansa. Jarkon veli, Lauri, meni elokuu alussa naimisiin Jennimarinsa kanssa, ja Jarkon nuorin veli, Tiitus, puolestaan pääsi ripille, joten mahtuipa lomaamme kahdet isot juhlatkin. Lisäksi kävimme ystäviemme Viivin ja Jukka-Pekan luona Kuopiossa, Juvalla Jarkon isän lapsuuden kodissa, mun mummoloissa Viitasaarella ja joka välissä sitten yritimme olla vanhempiemmekin kanssa... Menoa ja meininkiä riitti siis loman alusta loppuun.

Syyskuun alussa sitten palasimme takaisin töihin ja kouluun. Mä puurran edelleen gradun kimpussa ja lisäksi teen muutaman kirjatentin psykologiaan. Gradua tulee jo tässä vaiheessa korvista ja silmistä ulos, mutta täytyy vaan ajatella niin, että gradu on kuitenkin prosessi, joka kestää äärellisen ajan, ja jos mä sen nyt saan valmiiksi, niin ei tarvi enää ikinä tehdä. ;) Ollaan me nyt kouluaikanakin yritetty kuitenkin ylläpitää normaaliakin elämää, vaikka välillä tuntuukin että päivät vaan valuu käsistä koulujuttuja puurtaessa. Esimerkiksi viime viikonloppuna me oltiin Jarkon mummin ja vaarin kanssa sienestämässä. Se oli mun ensimmäinen kerta sienessä, ja oli kyllä tosi jännää! Kauheasti ei sieniä siinä metsässä ollut, mutta saatiin me kuitenkin sen verran kerättyä, että nyt on kaapissa rasiallinen kuivattuja sieniä ja jääkaapissa purkillinen suolasieniä. Nyt vaan erilaisia sienireseptejä etsimään, nam!

Tänään me ollaan vietetty sunnuntaita ihan vain lomailun merkeissä (vaikka tällä hetkellä Jarkko kyllä kirjoittaa esseetä) : aamulla Jarkko herätti mut aamupalalle, se oli leiponut sämpylöitä mun synttäreiden kunniaksi ja kakkupohjakin oli uunissa tulossa. <3 Aamiaisen jälkee me lähdettiin testaamaan meidän uutta harrastusta, nimittäin sauvakävelyä! Joo-o, enpä ois uskonut ikinä itse hairahtuvani tuohon suomalaisen tuulipukukansan jaloon urheilulajiin, mutta niin siinä vaan kävi. Mutta ei meillä sentään oo identtisiä tuulipukuja! ;) Oikeasti sauvakävely oli todella tehokasta: hiki tuli ihan kunnolla kun pisti menemään ylös ja alas Viiikin luonnonpuiston mäkiä, mutta missään vaiheessa ei alkanut tuntumaan pahalta. Välillä pysähdyttiin venyttelemään, niin saivat selkä ja hartiatkin venytystä samalla. Sauvakävelyn kokeilemista voin suositella lämpimästi jokaiselle! Eikä se enää onneksi ole edes niin noloakaan... Eihän? ;)

Popsikkaat

Iloista oppimista värikkäiden vihannesten kanssa. Tomaatti, kurkku, porkkana ja muut kasvisystävät laulavat ja näyttävät, mitä kaikkea kuuluu kivaan kaveruuteen. Rehellisyys ja ystävällisyys palkitaan.

Näin luonnehditaan Nelosen sivuilla Amerikassa äärimmäisen suosittua kristillistä lasten tv-sarjaa nimeltä Veggie tales (suomeksi Popsikkaat), jota jo jonkin aikaa on esitetty myös Suomessa. Me tutustuimme ohjelmaan Music & Mission-lehden kautta ja löysimme sen jälkeen netistä sivut, jossa voi kuunnella vihannesten laulua ja katsoa videoklippejä. Jos yhtään meitä tuntee, voi arvata meidän olleen täysin myytyjä kurkkujen ja tomaattien iloiset esitykset kuultuamme! ;)

Vihannesten laulujen joukossa on hersyviä huumoripläjäyksiä, kuten Larry-kurkun kohtalokas aaria kadonneesta hiusharjasta (http://www.ultimateveggie.com/silly/silly03.html), laulu ihanasta juustohampurilaisesta (http://www.ultimateveggie.com/silly/silly10.html) tai laulu laiskoista ja kilteistä merirosvoista (http://www.ultimateveggie.com/silly/silly07.html). Ainakin nuo kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa ja lukemassa sanat - saa varmasti hyvät naurut!

Huvittavien laulujen lisäksi joukossa on myös paljon lauluja, jotka on tehty Raamatun kertomuksiin perustuviin jaksoihin. Yksi hauskimmista on laulu, jota pavut ja herneet laulavat tilanteessa, jossa herneet kiertävät Jerikon muuria ja odottavat sen sortuvan ("Keep walking": http://www.ultimateveggie.com/sounds/songs_mp3.html). Hellyttävä ja sanomaltaan erittäin vahva on Daavidia esittävän Junior-artisokan (?) laulu hänen mennessään Goljattia vastaan:

He's big! But God's bigger!
And when I think of Him, that's when I figure
With His help, little guys can do big things too

Tuo laulu löytyy nimellä "Big things too" osoitteesta http://www.ultimateveggie.com/sounds/songs_mp3.html

Tunnelmia Lontooseen lähdöstä

Onpa aika taas kulunut. Enää viikko töitä, ja sitten alkaa kauan ja hartaasti (ja jopa ansaitulta tuntuva) loma, loma, loma! Kokonaiset neljä viikkoa ilman gradumietteitä - tai noh, niitä mietteitähän ei voi estää, mutta kätensä voi pitää kurissa (kai). Rentoutumista ja työstä irrottautumista helpottaa se, että lähdemme heti loman alkumetreillä (eli ensi viikon lauantain, 30. päivä) viiden päivän reisuulle Lontooseen. Täytyy toki myöntää, että viime viikkojen tapahtuman ovat hieman varjostaneet matkan odotusta. Soitin jopa eilen Finnairille kuullessani uudesta pommi-iskusta, että olisiko matkaamme mahdollista perua ja vaihtaa myöhäisemmäksi ajankohdaksi, mutta koska lippumme ovat alennuslippuja, ei niissä ole vaihto- eikä perumisoikeutta. Hieman tuon tiedon jälkeen meinasi ahdistaa (siis mua, ei Jarkkoa - se onkin urhea mies :), mutta sitten päätimme että koska matkalle lähdetään, niin sitten nautitaan siitä 110 %:sti eikä anneta minkään terroristiuhkien sitä pilata.

En mä niinkään pelkää sitä, että jotain tapahtuisi - kolmas isku olisi jo aikamoisen erikoista, ja toisekseen, todennäköisyys joutua konfliktitilanteen tulilinjalle miljoonakaupungissa on hyvin pieni. Enemmänkin mua arveluttaa se, että pilaako ajatus pommin mahdollisuudesta osan matkan reimusta. Mun mielikuvitus kun ainakin tunnetusti on aika kova lentämään, sinne negatiiviselle puolelle varsinkin... Mutta tieto, joka tässä tilanteessa eniten lohduttaa, on tietoisuus siitä, että meidän jokainen päivä on Jumalan kädessä, ja Hän pitää meistä parhaiten huolta. Vaikka ei se siihen auta, että ehkä kaikista järkyttävin tapa kuolla ois kuolla hitaasti pommi-iskun jälkimaininkeihin maan alla metrotunnelissa... Mutta kyllä me kaikesta huolimatta odotetaan innolla matkaamme: lentämistä, hotellissa (http://www.kensington-court-hotel.co.uk/) asumista, nähtävyyksiä (Freud-museo!!;), ruokakauppoja... Ja tietysti sitä tunnetta, että on lomalla!

Gradupuuhissa, vol. 2 :)

Eilen tapasin opiskelukaverini Sinikan illalla ja vietimme neljä hilpeää tuntia suunnitellen gradututkimustani. Sinikka on itse tulkki ja samalla myös kognitiotieteen opiskelija, joten hänen tietonsa ja taitonsa ovat olleet mulle enemmän kuin hyödyksi. Sinikka auttoi mua päättämään, valitsenko koehenkilöryhmäkseni konsekutiivi- vai simultaanitulkit - asia, jonka päättäminen on aika hankalaa, jos ei itsellä ole henkilökohtaista kokemusta tulkkaamisesta. Nyt alan sitten haalimaan itselleni koehenkilöitä ja viilaan vielä varmaan ensi viikon koeasetelmaani kuntoon. Huvittavaa, kun graduni kiitos-osio muotoutuu jo silmissäni vinhaa vauhtia, vaikka ensimmäistäkään lausetta itse teoriaosuudesta ei ole vielä kirjoitettu. Mutta sitähän se tiede parhaimmillaan onkin: ryhmätyötä, jossa ihmisten erilaisten erikoisosaamisten yhdistäminen synnyttää parhaan lopputuloksen. Onpa kivaa saada puolen vuoden ajan leikkiä oikeaa tutkijaa! :)

Gradupuuhissa

Olen nyt vajaan kahden työviikkoni aikana yrittänyt saada gradututkimustani käyntiin. Tutkimusaiheenani on ammattitulkkien työmuistin kapasiteetti ja sen neuraalinen perusta. Menetelmänä siis käytän elektroenkefalogragiaa (EEG) ja mahdollisesti teen myös joitain reaktioaikakokeita. Alku on ollut aika hidasta ja hankalaakin, kun olen tutustunut aiheesta aiemmin tehtyyn tutkimukseen ja sitä on ollut tosi hankala saada käsiin mistään. Muutenkaan tutkimusta tulkkien muistista ei juurikaan ole, ainakaan aivokuvantamismenetelmillä tehtyä, ja ne tutkimukset, jotka on löytyneet, ovat olleet lähes aina jossain muualla kuin Helsingin kirjastoissa. Tänään sainkin juuri lähetyksen Kouvolasta, kun tilasin yhden lehden numeron kopioitavaksi.

Olen kuitenkin aikamoisen innoissani tästä tutkimuksesta. Aihe tuntuu tosi hyvältä, ja tuntuu, että pääni aivan pursuaa ideoita. :) Yritän saada nyt mahdollisimman pian koeastelman valmiiksi, jotta pääsisin tekemään EEG-rekisteröintejä, koska ne vievät kuitenkin paljon aikaa. Elokuussa aion lomailla ja sitten syksyllä käyn uusin voimin ja tuorein ajatuksin itse kirjoitusprosessin kimppuun. Vuodenvaihteessa pitäisi sitten tutkimuksen näillä näkymin olla valmis. Saapa nähdä miten mun käy - pitäkää peukkuja! :)

Aloitin osa-aikaisen kesäloman! :)

Eilen alkoi kesätyö yliopistolla. Teen siis nyt kesä- ja heinäkuun täyspäiväisesti graduani yliopistolla. Professorimme Christina Krause antoi mulle mahdollisuuden tehdä graduni samassa projektissa, jossa viime kesän olin harjoittelussa. On mahtavaa kun on kesätyö, jossa pystyy samalla myös edistämään opintojaan.

No joo, tottakai voisi ajatella, että eikö välillä kannattaisi pitää hieman taukoa koko opiskelusta... Joo, voisi, mutta kun ei voi. ;) Jos mä haluan ensi keväänä saada vaihdon psykologian maisterin tutkinnon suorittamista varten, niin mun on parempi saada graduni siiihen mennessä pakettiin. Mutta oon mä sentään edistynyt edellisiin kesiin nähden: tänä kesänä mä en aio tehdään yhtään kesätenttiä enkä muutenkaan mitään koulujuttuja työajan ulkopuolella (kai)! Nuo sulut sen takia, jos mulle tulee kauhee morkkis... ;) Eilen sen päätin, kun olin jo vaikka kuinka monta päivää yrittänyt rääpiä yksiä esseitä enkä ollut mitään aikaiseksi saanut. Päätin, että ehkä mun opinnot tai edes pääsy psykalle ei oo kahdesta opintoviikosta kiinni - varsinkin kun niitä ovareita on jo tänä vuonna kertynyt ihan riittämiin. Oon tosi ylpeä itsestäni kun tein noin radikaalin päätöksen! :)

Tosi outo tunne, kun tulee kotiin ja tajuaa, ettei oo mitään pakollista tekemistä. En osaa vielä oikein suhtautua tähän uuteen elämäntilanteeseen. Mulla ei oo ollut niin pitkään aikaan tilannetta, ettei mulla ois tuhatta tehtävää työn alla etten osaa enää näin ollakaan... Olin pedannut tätä päätöstä jo joitain päiviä, kun olin vaan alkanut miettimään, että mitä järkeä tässä on näin hullun lailla ahertaa (oikeasti, ei mulle kovin usein oo tollanen kysymys tullut mieleen). Etenkin sitä, että mitä tästä loppujen lopuksi jää käteen... Ylempi korkeakoulututkinto hyvin arvosanoin, mutta entäs sitten? Mitä se merkitsee ihmissuhteiden rinnalla? Ei mitään. Ikinä musta ei saa ihmistä, jolle koulutus olisi yhdentekevää, sitä en tällä tarkoita. Ihan ehdottomasti mä haluan yliopistotutkinnon, joka antaa mulle tiedot ja taidot nimenomaan tieteen tekemiseen ja ymmärtämiseen ja haluan ammatin, joka antaa haasteita myös älyllisesti. Mutta jos mä nyt vaikka kuolisin, niin kylläpä harmittais kun vain koko avioliittomme ajan oisin vain illat päntännyt. Menis ihana aviomies ihan hukkaan!

Tätä pohdintaa vielä siivittin sopivasti uusi Juha Tapion levy, jossa mies osuvasti sanailee:

mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet ja
jäljet häviää?

ja vielä:

ja kaikki aikanaan
kun turha riisutaan
saitko rakastaa?

Jos mä seuraavan kerran kirjoitan, että mä tenttisinkin sen ja sen kurssin, niin älkää kuitenkaan suuttuko. ;) Yritys hyvä kymmenen.

Jyväskylää ja Helsinkiä

Eilen aamuna palattiin Jyväskylästä takaisin Helsinkiin. Haluttiin pitkittää viimeiseen asti Jyväskylän riemuja ja lähdettiin siksi vasta maanantaiaamuna seitsemän junalla, vaikka silloin Jarkko ehtiikin vasta vähän ennen puolta päivää töihin. Mutta on se sen arvoista, kun sitten sunnuntain voi vielä olla ihan rauhassa eikä joudu koko päivää vain ajattelemaan, että millonkas sinne asemalle pitää lähteä.

Kummallisen haikealta aina tuntuu lähteä takasin Helsinkiin. Toisaalta kuitenkin joka kerta kun Helsinkiin ja omaan kotiin takaisin pääsee, niin tuntuu tosi kivalta olla taas kotona. Jyväskylässä vain on niin paljon sellaisia ihmisiä, joiden seurassa viihtyy ja joita harmittaa nähdä vain muutaman kuukauden välein. Ja tottahan sekin vaikuttaa, että Jyväskylässä on aina aivan kuin paremmallakin lomalla: paljon herkkuruokaa, shoppailua, myöhään valvomista ja myöhään heräämistä ... Helsingissä meillä ei oikein koskaan ole aikaa vain olla, kun aina on jokin homma odottamassa. Ehkä pitäisi opetella ottamaan täälläkin rennommin, niin Jyväskylä ei tuntuisi niin paratiisilta. Vaikka hyvähän se on, että on jokin paikka maailmassa, jossa voi (melkein) kokonaan unohtaa työt ja koulut ja vain keskittyä rentoutumiseen ja sen tekemiseen, mistä nauttii.

Nyt kun ollaan taas Helsingissä, pitäisi osata palata takaisin arkirytmiin. Olisi esseetä, tehtäviä, kandintyötä ja raporttia - eli kamalaa kiirettä taas tiedossa. No, kyllä se tästä pyörähtää käyntiin pikkuhiljaa. Nyt kun otan tuon puurokattilan hellalta ja alan syömään lounaaksi kaurapuuroa, niin ainakin muistaa sen, ettei enää olla äidin makoisten patojen äärellä. ;) Huomenna mennään kuoron kevätjuhlaan, lauantaina ajateltiin kokkailla herkkuruokaa uudesta voileipäkirjasta, sunnuntaina pikareissulle Tallinnaaan - onpa kiva olla kotona Helsingissä!

Ultra Bra:ta ja muutakin hyvää elämää

Eipä ole taas tullut liiemmin kirjoiteltua, vaikka on uusi blogi ja kaikki. Nyt kuitenkin viime viikonkin edestä.

Viime perjantaina oltiin Marjan ja Merjan kanssa aika erikoisessa konsertissa Wanhalla: Keskisuomalaisen osakunnan kuoro Metsoforte esitti konsertisssaan pelkästään Ultra Bra:n biisejä. Vähän oudoksutti ja hirvittikin mennä kuulemaan, mitä ne noille Maailman Parhaille Biiseille ovat menneet tekemään, mutta ilta yllätti loppujen lopuksi aika positiivisesti - ovathan UB:n kappaleet nimenomaan sellaisia, että sopivat kuoron laulettavaksi.

Ilta parani huomattavasti loppua kohden, varsinkin väliajan jälkeiset Kroketti- ja Kalifornia -levyjen kappaleet olivat paikoin hyvinkin nautittavaa kuuneltavaa - kun esimerkiksi laittoi silmät kiinni Minä suojelen sinua kaikelta -kappaleen välisoiton aikana, pystyi hyvin kuvittelemaan Vanhat Hyvät Ajat, kun fanitettiin Tavastialla eturintamassa. :) Metsofortea säestävä orkesteri (tanssiyhtye Akateemikot & Kamariorkesteri Refugium Musicum) oli etenkin upea: paljon jousisoittimia ja muutama terhakka torvi -eihän sen parempaa voi ollakaan! Näkyihän siellä yleisön joukossa myös muutama ex-UltraBralainenkin. Täytyy vain toivoa, että ilta olisi herättänyt niissä(kin) kaipuun päästä vielä kerran hyppimään Hauen tahtiin! :)

Nyt alkuviikosta olen sitten yrittänyt tehdä kevään viimeisiä rästihommia. Tänään käytiin palauttamassa Tarun ja Pauliinan kansa vihdoin viimein Tilastollisten tutkimusmenetelmien harjoitustyö - kurssihan loppui jo viime jouluna... ;) Kognitiivisen neurotieteen jatkokurssin raportti on vielä hieman kesken - toivottavasti Alina ja Liinu ovat oikein ahkeria nyt kun mä häivyn Jyväskylään loppuviikoksi. ;) Niin, huomenna lähden siis Tampereen kautta Jyväskylään. Näen ensin Tampereella Johannaa ja Elinaa, ja sitten jatkan illalla äitin ja iskän luokse Jyväskylään. Äitin kanssa aiotaan shoppailla ahkerasti, kun iskä on päivät töissä ja Jarkkokin tulee vasta perjantaina vahtimaan mua. ;) Onpa ihanaa päästä pitkästä aikaa Jyväskylään!