Aivoja leikkelemässä
Eilen menimme Kognitiivisen neurotieteen jatkokurssin ryhmän kanssa HYKSiin vierailulle katsomaan kun patologiaan erikoistunut lääkäri leikkeli aivoja. Etukäteen hieman hirvitti (varsinkin kun aloin jo valmiiksi voimaan pahoin istuessani tärisevässä bussissa selkä menosuuntaan), mutta ei se sitten niin kovin kummallista loppujen lopuksi ollutkaan.
Ensin lääkäri tenttasi meiltä vuorotellen kaikenlaista patologiaan ja aivotutkimukseen liittyvää - varmaan missään muualla kuin lääkiksessä ei kysellä opiskelijoilta riveittäin! Sitten lääkäri vihdoin laittoi käteensä violetit hanskat, nosti kasan erilaisia veitsiä pöydälle ja nosti tutkimuskohteemme pois muovisesta rahkapurkista, jossa se oli lillunut formaliinissa jo aika monta kuukautta. (Kuulemma joulukuun 26. päivän tapahtumat olivat aiheuttaneet patologeille valtavan työmäärän ja normaalisti kuolleiden tutkimusta on siirretty aika rankalla kädellä.) Olin melkein pettynyt, kun aivojen näkeminen ei aiheuttanutkaan mussa sen kummempia tuntemuksia. Aivot olivatkin vain melko pieni, ruskea "köntti", eikä edes yhtään verinen! Tylsää! ;) Tuntuu hurjalta, että niin pieni elin on vastuussa koko ihmisen toiminnasta ja persoonasta. Jos esimerkiksi ydinjatkokseen tulee vaurio, ihminen kuolee välittömästi, koska kaikki elintoiminnot pysähtyvät.
Oli jännää seurata, kun lääkäri leikkeli aivot osiin, jotta pystyimme erottamaan eri aivojen osat. Olin tosi yllättynyt, kuinka samanlaisilta oikeat aivot loppujen lopuksi näyttivät kirjojen kuviin verrattuna. Kaikki osatkin erottuivat suhteellisen hyvin, vaikka tällä kertaa ei ollutkaan käytössä kuin tumman ja vaalean ruskeaa - hippokampus ei siis oikeasti olekaan violetti niinkuin kaikki oppikirjat väittävät! :)
Lopussa saimme vielä jokainen kosketella aivoja ja tarkastella niitä lähemmin. Se oli aika jännittävää! Oli aika ainutlaatuinen kokemus saada nähdä oikeat aivot, luultavasti koskaan ei tule enää toista tilaisuutta. Tavallaan on aika hassua tutkia elintä, jota ei koskaan ole edes nähnyt - mutta nytpähän ollaan siltäkin osin taas astetta viisampia!
Ensin lääkäri tenttasi meiltä vuorotellen kaikenlaista patologiaan ja aivotutkimukseen liittyvää - varmaan missään muualla kuin lääkiksessä ei kysellä opiskelijoilta riveittäin! Sitten lääkäri vihdoin laittoi käteensä violetit hanskat, nosti kasan erilaisia veitsiä pöydälle ja nosti tutkimuskohteemme pois muovisesta rahkapurkista, jossa se oli lillunut formaliinissa jo aika monta kuukautta. (Kuulemma joulukuun 26. päivän tapahtumat olivat aiheuttaneet patologeille valtavan työmäärän ja normaalisti kuolleiden tutkimusta on siirretty aika rankalla kädellä.) Olin melkein pettynyt, kun aivojen näkeminen ei aiheuttanutkaan mussa sen kummempia tuntemuksia. Aivot olivatkin vain melko pieni, ruskea "köntti", eikä edes yhtään verinen! Tylsää! ;) Tuntuu hurjalta, että niin pieni elin on vastuussa koko ihmisen toiminnasta ja persoonasta. Jos esimerkiksi ydinjatkokseen tulee vaurio, ihminen kuolee välittömästi, koska kaikki elintoiminnot pysähtyvät.
Oli jännää seurata, kun lääkäri leikkeli aivot osiin, jotta pystyimme erottamaan eri aivojen osat. Olin tosi yllättynyt, kuinka samanlaisilta oikeat aivot loppujen lopuksi näyttivät kirjojen kuviin verrattuna. Kaikki osatkin erottuivat suhteellisen hyvin, vaikka tällä kertaa ei ollutkaan käytössä kuin tumman ja vaalean ruskeaa - hippokampus ei siis oikeasti olekaan violetti niinkuin kaikki oppikirjat väittävät! :)
Lopussa saimme vielä jokainen kosketella aivoja ja tarkastella niitä lähemmin. Se oli aika jännittävää! Oli aika ainutlaatuinen kokemus saada nähdä oikeat aivot, luultavasti koskaan ei tule enää toista tilaisuutta. Tavallaan on aika hassua tutkia elintä, jota ei koskaan ole edes nähnyt - mutta nytpähän ollaan siltäkin osin taas astetta viisampia!
kirjoitti Mari Laine, 2:04 ip.
0 komementtia:
Lähetä kommentti
<< Alkuun