Jyväskylää ja Helsinkiä

Eilen aamuna palattiin Jyväskylästä takaisin Helsinkiin. Haluttiin pitkittää viimeiseen asti Jyväskylän riemuja ja lähdettiin siksi vasta maanantaiaamuna seitsemän junalla, vaikka silloin Jarkko ehtiikin vasta vähän ennen puolta päivää töihin. Mutta on se sen arvoista, kun sitten sunnuntain voi vielä olla ihan rauhassa eikä joudu koko päivää vain ajattelemaan, että millonkas sinne asemalle pitää lähteä.

Kummallisen haikealta aina tuntuu lähteä takasin Helsinkiin. Toisaalta kuitenkin joka kerta kun Helsinkiin ja omaan kotiin takaisin pääsee, niin tuntuu tosi kivalta olla taas kotona. Jyväskylässä vain on niin paljon sellaisia ihmisiä, joiden seurassa viihtyy ja joita harmittaa nähdä vain muutaman kuukauden välein. Ja tottahan sekin vaikuttaa, että Jyväskylässä on aina aivan kuin paremmallakin lomalla: paljon herkkuruokaa, shoppailua, myöhään valvomista ja myöhään heräämistä ... Helsingissä meillä ei oikein koskaan ole aikaa vain olla, kun aina on jokin homma odottamassa. Ehkä pitäisi opetella ottamaan täälläkin rennommin, niin Jyväskylä ei tuntuisi niin paratiisilta. Vaikka hyvähän se on, että on jokin paikka maailmassa, jossa voi (melkein) kokonaan unohtaa työt ja koulut ja vain keskittyä rentoutumiseen ja sen tekemiseen, mistä nauttii.

Nyt kun ollaan taas Helsingissä, pitäisi osata palata takaisin arkirytmiin. Olisi esseetä, tehtäviä, kandintyötä ja raporttia - eli kamalaa kiirettä taas tiedossa. No, kyllä se tästä pyörähtää käyntiin pikkuhiljaa. Nyt kun otan tuon puurokattilan hellalta ja alan syömään lounaaksi kaurapuuroa, niin ainakin muistaa sen, ettei enää olla äidin makoisten patojen äärellä. ;) Huomenna mennään kuoron kevätjuhlaan, lauantaina ajateltiin kokkailla herkkuruokaa uudesta voileipäkirjasta, sunnuntaina pikareissulle Tallinnaaan - onpa kiva olla kotona Helsingissä!